Saako pantomiimissa puhua? Säännöt äänistä ja eleistä
Saako pantomiimissa puhua? Ei perinteisessä pelissä. Esittäjän pitää olla täysin hiljaa: ei sanoja, ei huulilta luettavia sanoja, ei hyräilyä eikä äänitehosteita. Eleet, ilmeet, käsimerkit ja nyökkäykset ovat sallittuja, ja arvaajat saavat puhua niin paljon kuin haluavat. Pienten lasten kanssa ääniä sallitaan usein kotisääntönä, ja äänikierroksella ne ovat koko idea.
Mitä esittäjä ei saa tehdä?
Perinteisten sääntöjen mukaan esittäjä ei saa:
- Puhua mitään sanoja, ei myöskään sanoja kyllä, ei tai melkein.
- Muodostaa sanoja huulilla äänettömästi tai matkia laulun sanoja.
- Tehdä ääniä, kuten eläinten ääniä, hyräilyä, viheltämistä, rytmin taputtamista tai äänitehosteita.
- Kirjoittaa kirjaimia ilmaan, sormilla tai paperille.
- Osoittaa vastausta huoneessa, esimerkiksi televisiota, kun sana on televisio.
- Näyttää tekstiä puhelimen ruudulta tai mistään muualta.
Rikkomus päättää yleensä vuoron ilman pistettä. Sääntö koskee vain esittäjää, ei koko joukkuetta.
Hiljaisuus on pelin ydin, ei pelkkä rajoitus. Kun sanoja ei voi käyttää, esittäjä joutuu keksimään luovia ratkaisuja, ja juuri niistä syntyvät pelin hauskimmat hetket.
Mitä esittäjä saa tehdä?
Vaikka puhe on kielletty, keinoja on paljon. Esittäjä saa käyttää:
| Keino | Esimerkki |
|---|---|
| Eleet ja liikkeet | Syöminen, juokseminen, oven avaaminen |
| Ilmeet | Hämmästys, viha, ujous |
| Käsimerkit | Sanojen määrä sormilla, elokuvan kampi, kirjan avaaminen |
| Nyökkäys ja päänpudistus | Oikeaan suuntaan menevä arvaus saa nyökkäyksen |
| Arvaajan osoittaminen | Osoita sitä, joka on lähimpänä oikeaa vastausta |
| Liikkuminen tilassa | Saat kävellä, kyykistyä, maata lattialla |
| Kuvitteelliset esineet | Kuviteltu kitara, puhelin tai ohjauspyörä |
Vakiintuneet käsimerkit kannattaa opetella, koska ne korvaavat puheen tehokkaasti. Kaikki eleet löytyvät oppaasta pantomiimin käsimerkit.
Miten vaikean sanan saa näytettyä ilman ääntä?
Joskus kortissa on sana, joka tuntuu mahdottomalta esittää hiljaa, kuten hikka, kuorsaus tai aivastaminen. Hiljaisuus pakottaa keksimään, miltä ääni näyttää. Näillä keinoilla pääset eteenpäin:
- Näytä äänen aiheuttaja. Kuorsaukseen riittää nukkuva ihminen, jonka rintakehä nousee ja laskee rajusti ja jonka vieressä toinen peittää korvansa tyynyllä.
- Näytä reaktio. Aivastamisessa ratkaisee pään nykäys ja nenäliina, ei ääni.
- Pilko sana. Pitkä yhdyssana näytetään osa kerrallaan, ja tavut merkitään sormilla käsivarteen.
- Käytä kuulostaa samalta -elettä. Nipistä korvalehteä ja esitä sana, joka rimmaa oikean kanssa.
- Vaihda kulmaa. Jos joukkue juuttuu väärään ajatukseen, pudista päätä, heilauta kädet ristiin ja erilleen ja aloita kokonaan uudesta suunnasta.
Näyttele-pakassa on hyviä harjoitussanoja tähän, esimerkiksi ilmapallon puhaltaminen ja kissa kehrää ja hieroo kylkeä. Molemmissa on ääni, mutta kumpikin tunnistetaan pelkästä liikkeestä.
Kiistatilanteet: huulet, osoittaminen ja vahingossa tulleet äänet
Monessa porukassa kinastellaan samoista tilanteista. Tässä tavallisimmat ja reilut ratkaisut:
Huulilta lukeminen. Jos esittäjän huulet liikkuvat sanan muotoisesti, se on puhumista, vaikka ääntä ei kuuluisi. Pelkkä yllättynyt suun avaaminen tai hymy ei ole.
Osoittaminen. Kehon osien osoittaminen on yleensä sallittua osana vihjettä, esimerkiksi kun esität korvaa osana sanaa korvatunturi. Jos koko sana on korva, pelkkä osoittaminen on liian helppoa, ja se kannattaa sopia kielletyksi.
Vahingossa tullut nauru. Lähes jokainen esittäjä naurahtaa joskus, kun joukkue arvaa hassusti. Tahatonta naurua ei yleensä lasketa rikkeeksi, kunhan siitä ei tule vihjettä.
Sormilla luetellut kirjaimet. Kirjainten näyttäminen viittomin tai sormilla on kiellettyä, koska se on käytännössä kirjoittamista.
Rangaistus. Yleisimmät vaihtoehdot ovat vuoron päättyminen, pisteen vähentäminen tai sanan siirtäminen toiselle joukkueelle ryöstettäväksi. Valitkaa yksi ja pysykää siinä.
Saavatko arvaajat puhua?
Saavat, ja heidän pitääkin. Arvaajat voivat huutaa vastauksia niin nopeasti ja niin monta kuin ehtivät. Esittäjä saa reagoida arvauksiin vain eleillä: nyökkää, kun suunta on oikea, ja pudista päätä, kun ei ole.
Toisen joukkueen kannattaa olla hiljaa vastustajan vuorolla. Väärien vastausten huutelu sekoittaa pelin, ja monessa porukassa se on kielletty kotisäännöllä. Jos toinen joukkue sanoo vahingossa oikean vastauksen, monessa porukassa piste annetaan silloin esittäjän joukkueelle.
Saako pantomiimissa puhua joskus? Lapset ja äänikierros
Hiljaisuussäännöstä joustetaan usein kahdessa tilanteessa.
Pienet lapset. Alle kouluikäiselle pelkkä eleillä esittäminen voi olla liian vaikeaa. Silloin äänet voi sallia aina, tai vasta kun esittäjä on jumissa puolen minuutin ajan. Lehmä, joka ammuu, arvataan heti, ja lapsi saa onnistumisen kokemuksen. Lisää lapsille sopivia sääntöjä on artikkelissa pantomiimi lapsille.
Äänikierros. Joskus äänet ovat koko pelin idea. Tee ääni -pakassa sanat esitetään nimenomaan äänillä, mutta edelleen ilman sanoja. Esimerkkejä pakasta:
- Koira haukkuu ja sika röhkii: helppoja, lapsetkin onnistuvat.
- Helikopterin hurina ja pölynimuri: hauskoja, kun ääni yhdistetään liikkeeseen.
- Renkaiden kitinä ja metrojuna: vaativat hieman mielikuvitusta.
- Sipsien rouskutus ja valaan laulu: keskitason haasteita.
- Tuulikellot ja keinutuoli: vaikeita, koska ääni on hiljainen ja hienovarainen.
Äänikierros on hyvä vaihtelu illan keskelle, kun perinteistä pantomiimia on pelattu jo hetki.
Sopikaa säännöt ennen ensimmäistä vuoroa
Suurin osa riidoista syntyy siitä, että säännöt on sovittu vasta pelin aikana. Käykää nämä läpi ennen aloitusta:
- Saako lapsille antaa äänivihjeitä?
- Saako osoittaa kehon osia tai huoneen esineitä?
- Mitä tapahtuu, jos esittäjä puhuu?
- Saako toinen joukkue huudella vastustajan vuorolla?
- Kuka on tuomari epäselvissä tilanteissa?
Kun nämä on sovittu, peli sujuu ilman väittelyitä. Kaikki perussäännöt yhdessä paikassa löytyvät artikkelista pantomiimi säännöt.
